Yksin asuva henkilö voi ehdottomasti toimia tukiperheenä Suomessa. Tukiperhetoiminnassa ratkaisevaa ei ole perhemuoto vaan henkilön soveltuvuus, sitoutuneisuus ja kyky tarjota turvallinen ympäristö lapselle. Hyvinvointialueet ja palveluntuottajat hyväksyvät yksin asuvia aikuisia tukiperheiksi. Oleellista on hakijan vakaa elämäntilanne, riittävät voimavarat ja aito halu auttaa lapsia ja perheitä haastavissa elämäntilanteissa.

Voiko yksin asuva henkilö toimia tukiperheenä?

Kyllä, yksin asuva henkilö voi toimia tukiperheenä Suomessa. Tukiperhetoiminta on avoinna erilaisissa elämäntilanteissa oleville aikuisille, myös yksin asuville. Tukiperheeksi hyväksymisessä painotetaan henkilön soveltuvuutta ja motivaatiota, ei perherakennetta.

Suomessa tukiperhetoimintaa järjestävät hyvinvointialueet, yksityiset palveluntuottajat ja erilaiset järjestöt. Nämä tahot arvioivat hakijoita samoin perustein riippumatta siitä, onko kyseessä yksin asuva henkilö vai perhe. Tärkeintä on, että tukiperheellä on aitoa kiinnostusta lasten hyvinvoinnin edistämiseen ja että kotona on turvallinen ja vakaa ilmapiiri.

Yksin asuvalla tukiperheellä voi olla jopa etuja: hän voi tarjota lapselle tai nuorelle jakamatonta huomiota ja rauhallisen ympäristön, joka voi olla erityisen arvokasta joillekin tuettaville lapsille.

Mitä edellytyksiä tukiperheeksi ryhtyminen vaatii?

Tukiperheeksi ryhtyminen edellyttää vakaata elämäntilannetta, sopivaa asuinympäristöä sekä aitoa kiinnostusta ja motivaatiota lasten ja nuorten auttamiseen. Hakijan tulee olla terve ja toimintakykyinen aikuinen, jolla on riittävästi aikaa ja voimavaroja tukitoimintaan.

Yksin asuvalle tärkeitä edellytyksiä ovat:

• Riittävä asuintila tukisuhteessa olevan lapsen tai nuoren huomioimiseksi
• Vakaa taloudellinen tilanne (tukiperhetoiminta on vapaaehtoistyötä, josta maksetaan kulukorvaus)
• Joustava aikataulu, joka mahdollistaa säännölliset tapaamiset
• Oma sosiaalinen tukiverkosto, joka auttaa jaksamaan
• Puhdas rikosrekisteri (erityisesti lasten kanssa työskentelyyn liittyvä ote tarkistetaan)

Tukiperheen tai -henkilön ei tarvitse olla ”täydellinen” – tavallinen, turvallinen arki ja aito välittäminen ovat tärkeimpiä. Yksin asuvan hakijan kohdalla arvioidaan erityisesti jaksamista ja tukiverkostoja, mutta nämä ovat tärkeitä myös perheellisille hakijoille.

Miten yksin asuvan henkilön tukiperheeksi hakeminen eroaa pariskuntien hakuprosessista?

Hakuprosessin perusrakenne on sama sekä yksin asuville että pariskunnille, mutta joitakin painotuseroja esiintyy. Molemmissa tapauksissa prosessi sisältää hakemuksen, haastattelut, kotikäynnin ja valmennuksen, mutta yksin asuvien kohdalla tiettyjä näkökulmia saatetaan tarkastella syvällisemmin.

Haastatteluissa yksin asuvilta hakijoilta voidaan kysyä tarkemmin tukiverkostoista ja jaksamisesta. Sosiaalityöntekijät ja muut perhehoidon ammattilaiset arvioivat, miten hakija on varautunut haastaviin tilanteisiin ilman kotona olevaa toista aikuista. Kotikäynneillä tarkastellaan asunnon soveltuvuutta ja turvallisuutta samoin kriteerein kuin pariskuntien kohdalla.

Valmennuksessa käsitellään kaikkien kanssa samoja teemoja, mutta ryhmätöissä saatetaan huomioida yksin asuvien erityiskysymyksiä. Monet tahot järjestävät myös vertaistukitapaamisia, joissa yksin asuvat tukiperheet voivat jakaa kokemuksiaan.

On hyvä muistaa, että hakuprosessissa painotetaan aina hakijan vahvuuksia ja soveltuvuutta tehtävään, ei niinkään perherakennetta. Monissa tapauksissa yksin asuvan henkilön joustavuus voi olla jopa etu tukiperhetoiminnassa.

Millaisia lapsia tai nuoria yksin asuva tukiperhe voi vastaanottaa?

Yksin asuva tukiperhe voi lähtökohtaisesti vastaanottaa samanlaisia lapsia ja nuoria kuin muutkin tukiperheet. Sijoituspäätöksissä huomioidaan aina ensisijaisesti lapsen tai nuoren tarpeet ja tukiperheen valmiudet vastata niihin, ei tukiperheen rakennetta.

Joskus yksin asuvalle saatetaan ehdottaa vanhempia lapsia tai nuoria, joiden kanssa työskentely voi olla helpompaa yhden aikuisen voimin. Myös erityistä huomiota ja kahdenkeskistä aikaa kaipaavat lapset voivat hyötyä yksin asuvan aikuisen tarjoamasta tuesta.

Lasten määrään voi vaikuttaa käytännön syyt, kuten asunnon koko ja tukihenkilön voimavarat. Usein yksin asuville suositellaan aloittamista yhdestä lapsesta, mutta kokemuksen karttuessa ja tilanteen mukaan on mahdollista ottaa vastaan myös sisaruksia.

Sosiaalityöntekijät tekevät aina yksilöllisen arvioinnin siitä, mikä tukiperhe soveltuu parhaiten kullekin lapselle. Arvioinnissa huomioidaan molempien osapuolten tarpeet, toiveet ja valmiudet, jotta tukisuhteesta muodostuisi mahdollisimman toimiva.

Mitä tukea yksin asuva tukiperhe voi saada tehtäväänsä?

Yksin asuvat tukiperheet saavat samanlaista tukea kuin muutkin tukiperheet. Kaikkien tukiperheiden käytettävissä on monipuolinen tukiverkosto ja erilaisia tukimuotoja, jotka auttavat tehtävässä onnistumisessa ja jaksamisessa.

Keskeisimpiä tukimuotoja ovat:

• Alkuvaiheen koulutus ja valmennus tehtävään
• Säännölliset tapaamiset ja yhteydenpito vastuusosiaalityöntekijän kanssa
• Täydennyskoulutukset ja teemalliset työpajat
• Vertaisryhmätapaamiset muiden tukiperheiden kanssa
• Työnohjaus ja konsultaatiomahdollisuudet haastavissa tilanteissa
• Puhelintuki akuuteissa kysymyksissä

Tukiperheet saavat myös kulukorvauksen, joka kattaa lapsen hoitamisesta aiheutuvia kuluja kuten ruoka-, harrastus- ja matkakuluja. Korvaukset vaihtelevat alueittain ja järjestävän tahon mukaan. Lisäksi joissakin tilanteissa voidaan myöntää erikseen korvauksia esimerkiksi lomiin tai erityisiin hankintoihin.

Yksin asuvien tukiperheiden jaksamisen tukemiseen kiinnitetään erityistä huomiota, ja tukimuotoja voidaan räätälöidä yksilöllisten tarpeiden mukaan.

Tukiperheenä toimimisen käytännön näkökulmat yksin asuvalle

Yksin asuvan tukiperheen arjessa korostuvat suunnitelmallisuus, oman jaksamisen hallinta ja toimivat käytännön järjestelyt. Koska vastuuta ei voi jakaa toisen aikuisen kanssa, on oman ajan ja voimavarojen realistinen arviointi erityisen tärkeää.

Ajankäytön suunnittelussa kannattaa huomioida:

• Tavallisesti lapsi tai nuori vierailee tukiperheessä 1-2 kertaa kuukaudessa, useimmiten viikonloppuisin
• Vierailuista sovitaan etukäteen, joten niiden sovittaminen omaan kalenteriin on mahdollista
• Lomakausina vierailut voivat olla pidempiä

Kodin järjestelyissä yksin asuvan on hyvä varmistaa, että lapselle on oma tila nukkumiseen ja tavaroiden säilyttämiseen. Pienessäkin asunnossa voi luoda lapselle oman nurkan tai laatikon henkilökohtaisille tavaroille, mikä luo turvallisuuden ja jatkuvuuden tunnetta.

Jaksamisen kannalta on oleellista rakentaa toimiva tukiverkosto, johon voi tukeutua tarvittaessa. Tähän voivat kuulua omat ystävät, sukulaiset, vertaisryhmät ja ammattilaiset. On myös tärkeää oppia tunnistamaan omat rajansa ja pyytää apua ajoissa.

Monet yksin asuvat tukiperheet kertovat kokevansa tehtävän antoisana ja merkityksellisenä. Parhaimmillaan tukiperhetoiminta rikastuttaa myös tukihenkilön omaa elämää tuoden siihen uudenlaista sisältöä ja merkityksellisyyden kokemuksia.

Tukiperhetoiminta on arvokasta työtä, joka auttaa lapsia ja perheitä haastavissa elämäntilanteissa. Yksin asuvalla on yhtäläinen mahdollisuus onnistua tässä tehtävässä, kunhan perusedellytykset ja motivaatio ovat kohdallaan. Jos tukiperhetoiminta kiinnostaa sinua, ota rohkeasti yhteyttä oman alueesi hyvinvointialueeseen, tai tahoihin, jotka koordinoivat toimintaa. Jokainen uusi tukiperhe on arvokas lisä verkostoon, joka tukee lasten ja nuorten hyvinvointia.